Uusi vuosi ja todellakin uudet kujeet

CC0 timeSitä aina sanotaan, että kerran se kirpaisee. Näinpä tuli viimeinenkin laastari vedettyä irti, kun päivitin blogini teeman. Enkä ehtinut edes kaihoten huokailemaan, kun tarjolla oli liki tyttäreni nimeä kantava design. Siitä siis pinkki piristys.

Sinne haipuivat viimeisetkin taiteilijaelämän muistot – mutta monta uutta juttua on tulossa tulevalle vuodelle. Siksipä tämäkin blogi herää eloon – varsinkin, kun omalla nimelläni olevan sivuston olin jo onnistunut arkistoimaan pysyvästi wordpressin pankkiholviin. :)  Mutta ehkäpä hyvä näin.

Tulevaan vuoteen kuuluu muutama mukava uusi työkuvio, mutta ennen muuta ilon rintaan nostattaa kevään korvalla siintävä vuorotteluvapaa, joka toivottavasti vauhdittaa jatko-opinnot Lapin yliopistossa hyvään liitoon. Kirjoittamisen ja opintojen ohella tavoitteena on liidättää myös liikettä kroppaan reippaasti – tai ainakin parannella nykyiset vammat.

Uusista mainioista, mahdollisuuksista lisää pikimmiten. Edelleen luovuuden lähteillä.

Sanna

 

Seasons Greetings?

Last week KSA, Jeddah – this week Spain, Madrid and Germany, Berlin. It is the season of summits and conferences! And what a great one! Today and tomorrow you can follow us on Twitter #iEd. The day started with new contacts from Israel and Austria – shared experiences (lunch) and shared expertise (I was told I should actually join iEd AR-future section). New places to visit – new research to share. I think this week will turn out amazing!

Thanks to sore throat 5 minutes of improvisation was enough for my presentation as I managed to hide speakers notes as performing. Well I think I managed to present national co-ordination project in general and highlight some interesting cases. But have a look on the toughts I would have wanted to share or comment – you’ll find them on SlideShere Speaker notes. Lucky me – we can continue the conversation online!🙂 Seasons greetings From Madrid:

 

Heading to San Jose

This year I’ll celebrate Finnish midsummer feast flying home across the world from San Jose. This fact-finding trip to the US will take place from 17th of June until mid summer nights dream is over. In San Jose I’ll participate mLearn Con focused on mobile learning and the program will start with Apple workshop: Creating content for iPhone/iPad applications.  That is why last Monday was an excellent day to get oriented in the issue since I got a wonderful opportunity to meet several enthusiastic Apple users facilitated by IlonaIT in Helsinki and most of all because I got to listen Erling Teig from Apple Europe for an afternoon. Here are some ideas and thoughts to process over a night:

Class A Devices?

200 million Apple devices  (iPhone, iPod, iPad) are sold worldwide. Some people already are lucky enough to have comfortable tools at work too. Will there be a growing group of isolated Apple users in organizations? Some people use Apple in work on their own expenses as primary devices as working. They do have big bags to carry all they need to work since employers provide secondary tools to use based on the official solution? This doesn’t make sense to me? And do we have to give up all Microsoft solutions if we become Apple users? What about the good ones? Microsoft Exchange ActiveSync System is already working properly with Apple devices – as well as Google services. Device security is complex enough for any organizational needs and CISO:s can use preferred policy enforcements, even forced backups.  So you CAN have both: love AND marriage.:)

Apps over the air?

Star walk Arts

 

There are 65000 iPad Apps. iPhones, iPods and iPads –all seamless integrated! And how come there are only few such devices in educational use in Finland?  What kind of projects in Education should we head to? How to utilize these light, thin and “start using” equipment in classrooms and further more expand the classroom out of the school walls?

Students go to YouTube to understand stuff? Where do you (teacher) stand? Dare to give a try – it is easier than you think!

iPod touch is basically same to iPhone – you just can’t use GSM to call. It is even better: you can use free Facetime apps (wi-fi) to have a chat via video!! So will  your students spent days playing Angry Birds? You can manage unlimited amount of devices at once.  You can disable iTunes store and restrict explicit content. What about configuration? Who does that and how? Configuration profile: accounts, policies (like passcode age or local wipe for children). One can create restrictions for content, gaming, installation etc. not to forget browser restrictions. To answer this you might need mobile device management for registered devices.

Native apps, sandboxing and web apps – what should we use to create internal apps? Who is able to create stuff?

This challenge sounds also more like option. Host —> distribute url and the user installs the app. Not harder than sharing a live stream?? :)  Push from server to app store and it is all on line? Done! Willing to start a new career as Apple Developer? Too hard? Then step ahead!

Next my old favorite: go on-line

  1. 1.    Learners are Mobile
  2. 2.    Content is the Focus
  3. 3.    Getting Started

Learn anything, anytime, anywhere. iTunes University provides world-class learning materials: audiobooks, videos, books and open textbooks etc. It is a growing library, which in open eBook supports embedded video and audio and allows comments. Today, all of those services are not accessible for all, but HTML5 will solve the problem that video will play both Android and Apple and the number of these will increase rapidly (last year 10%, now +25%).  And who needs Flash anyway (article in Finnish) ? You can also publish materials simply using iTunes, but if your organization produces constantly new materials, you might want to see yourself as one of the rare educational service providers in iTunesU from Finland too. Start checking e.g. Otava Folk High School account  ! Today they had a great number 191 of released podcasts in iTunes. So they are ready to enter iTunesU that requires 150-200 published materials and continuous flow of material production.  iTunes can also be used for distributing materials for specified groups like classes.

Personal sync / Centralized sync?

Personal sync is basically only option in Europe this far. Centralized sync  (at the moment for 12 iPads at time) with institution-owned account is what we would like to have. Configuration utility can be wireless – when can students load new staff just us they enter the classroom? Bluetooth specials, location data linked content on restricted networks and open and limited groups of iTunesU just wait to be explored.

App store also provides purchase accounts for special, volume buyers. As buying is easiest ever in iTunes, it is still easy for organizations – just get your volume vouchers to buy – and you’re ready to distribute codes to the end user. If a scenario of sync cart (many devices) will establish, one code will update the whole set of devices. This far only configuration (obviously that can and will affect on contents available for a student) can be finished in blocks  – content delivery has to be organized on more complicated solutions

Mobile Internet users will pass desktop users in 2013. They are demanding new kind of contents – what we have today is simply not enough. Day gave some concrete tips and hip ideas to use, protect and share devices. I’m really looking forward to San Jose to explore new ideas for pedagogical use. Hopefully after San Hose we’ll have the question:

When we are going to be able to do this in Europe?

Silmät auki sosiaaliseen mediaan -kirja nostaa esille sosiaalisen median eettisiä kysymyksiä

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ja Tietotekniikan liitto julkistavat kirjan tänään kirjan, joka tarkastelee kriittisesti sosiaalisen median eettisiä kysymyksiä.

Kutsu kirjan julkistamistilaisuuteen. Teoksen pdf-versio. Painettua versiota voi tilata osoitteella tuv@eduskunta.fi tai Tommi Halme, p. 09 432 2107.

Sosiaalinen media on muuttanut tapojamme olla yhteydessä, toimia toisten kanssa, viettää aikaa ja elää. Siksi on tärkeää, että sosiaalisen median mahdollisuuksia ja uhkia tarkastellaan kriittisesti. Tietotekniikan liitto ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkistavat kirjan, jossa eri alojen asiantuntijat tarkastelevat sosiaalisen median ilmiöitä työn, oppimisen ja olemisen näkökulmista. Itse olen yksi kirjoittajista.

Kirja avaa näkökulmia sosiaaliseen mediaan eri näkökulmista – ehkä vahvimmin ihmisyyden vinkkelistä. Se ei ole opaskirja, joita sosiaalisesta mediasta on viime aikoina julkaistu runsaasti, vaan kyseessä on kokoelma ajatuksia siitä, miten tämän päivän yhteiskunta voi parhaimmillaan osallistaa ja pahimmillaan eristää yhteiskunnasta. Itseäni kiinnostavia teemoja kirjoitusprosessissa olivat  erityisesti ihmisten kohtaaminen, innostaminen ja mahdollisuudet joita verkko tarjoaa. Eettiseksi haasteeksi määrittelimme kirjoittajaparini Ville Venäläisen kanssa, miten nousevat, heikot signaalit saadaan kuuluviin, kun kovimmin huutavat saavat äänensä kuuluviin parhaiten?

Tässä Terhi Aaltonen-Ogbeiden poimintoja artikkelistamme:

Katsomopaikasta on vaikea luopua

Verkossa voidaan siirtyä välillisestä demokratiasta suoraan. Mahdollisuutta vaikuttaa ei useinkaan käytetä. ”Kansalaisilla on odotus, että ilmiöitä voi katsoa ulkopuolelta kritisoiden. Katsomopaikasta luopuminen edellyttää osallisuuden kokemista”, kirjoittavat Sanna Brauer ja Ville Venäläinen.

Sanna Brauer ja Ville Venäläinen työskentelevät Otavan opistolla sosiaalisen median asiantuntijoina. He kertovat artikkelissaan Osallisuudesta uusi omistajuus – Verkko saa kansalaisen äänen kuulumaan vuoropuhelukokeiluista, jotka Mikkelin kaupunki aloitti vuonna 2009 kuntalaisten kanssa. Mikkelin mallissa yhdistettiin verkko ja torikokoukset eli hyödynnettiin sekä sosiaalista mediaa että lähitapaamisia. MinunMikkelini.fi-verkkosivustolla jaettiin tietoa käynnissä olevista hankkeista ja kuntalaiset saattoivat keskustella niistä.

Kaikki halukkaat saivat osallistua. Tavoitteena oli löytää toimivia yhteistyömalleja, jotka ohjaavat toimintaa ideasta yhteiseen päätökseen saakka. Oppijoita olivat niin kuntalaiset kuin virkamiehetkin.

Mikkelin malli ei saavuttanut valtaisaa kansansuosiota.

Ihmisillä on ennennäkemättömät mahdollisuudet tuoda äänensä kuuluville ja vaikuttaa yhteisöissä. Työn tekeminen yhteisön hyväksi ei kuitenkaan kiinnosta suurta joukkoa kansalaisia, Brauer ja Venäläinen toteavat.

Toimintakulttuurin muutos avoimempaan ei tapahdu kitkatta. Omaa mahdollisuutta olla itse kehittämässä palveluita on vaikea tunnistaa. Kansalaisten roolina on ollut tähän asti lähinnä valittaa ja tästä roolista on vaikea kasvaa ulos aktiiviseksi toimijaksi. Katsomopaikasta on vaikea luopua, he huomauttavat.

Mahdollisuus vaikuttaa

Motivaation löytyminen edellyttää osallisuuden vahvaa kokemusta. Kuten kaikessa vapaaehtoistoiminnassa, myös verkko-osallistumisessa ihmiset lähtevät käyntiin yksittäisistä asioista, jotka ovat lähellä heidän elämäntilannettaan ja lähiympäristöään.

Entisajan talkoissa ei kyselty johtajia, mutta kun verkossa talkoistetaan asioita, on yksi yleisimmistä kysymyksistä, kuka on johtaja tapahtumassa, kuka kantaa vastuun, he huomauttavat.

Päätöksentekoa voidaan demokratisoida hyvinkin pitkälle, mutta lopulta tarvitaan joku tekemään päätös. Samoin asioita pitää valmistella ja päätöksentekoprosesseja pitää ohjailla. Siksi virkamiehiä ja päättäjiä tarvitaan jatkossakin.
On mahdollista, että osallistavat prosessit edellyttävät uuden ammattikunnan syntyä. Sen keskeinen tehtävä on tukea ja koota keskustelua, he arvioivat.

Sanna Brauer ja Ville Venäläinen: Osallisuudesta uusi omistajuus – Verkko saa kansalaisen äänen kuulumaan teoksessa Silmät auki sosiaaliseen mediaan, toimittaneet Terhi Aaltonen-Ogbeide, Pentti Saastamoinen, Heikki Rainio ja Tero Vartiainen, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 4/2011

Valitettavasti en itse päässyt mukaan julkistamistilaisuuteen, mutta tässä tämän päivän  tunnelmia työpaikaltani OAMK:n Ammatillisen opettajakorkeakoulun osaamisen kehittämisestä:

Teoksessa nostetaan esiin sosiaalisen median ilmiöitä ja eettisiä kysymyksiä. Kannen kuvassa Habbo Hotellin hahmoja eduskunnan rappusilla.

Aamu aloitettiin mansikkakakulla toimiston neukkarissa. Koska ilmaista lounasta ei ole, saivat kaikki osallistujat “silmät auki sosiaaliseen mediaan” eli aimo annoksen tietoa kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksista verkossa.
Bookmark and Share

Käytätkö RSS-lukijaa?

Kysyn tätä koska tuntuu, että itse ainakin luen eniten verkostovinkkien perusteella. Twitter ja FB pitävät hyvin kartalla lukemisen arvoisista blogeista. Vain harvat kanavat ovat “lukkiutuneet” syötteenlukijaan. Niissä on usein sellaista tietoa, johon pitää tutustua ja joka ei kulje virrassa.

 

Share

Julkaiseminen tietovirrassa

Lähes jokaisella puhujamatkalla pääsen vastaamaan kysymykseen, kuinka ehdin julkaista niin paljon kiinnostavaa tietoa, linkkejä ja vinkkejä verkostoilleni. Useimmiten vastaan kysymykseen kuvauksella erilaisista tiloista, sosiaalisen median talostani, jonka huoneissa on erilaisia toimintoja. Tämän jälkeen pyydän kuulijoitani seuraamaan, kurkkimaan ja lurkkimaan virtojani eri kanavilla ja kokeilemaan rohkeasti myös itse. Tässä koontina tärkeimmät tilani, joissa toimin verkossa. Osa niistä onkin kuvattu myös englanniksi aiemmassa postauksessani My Alphabeths of Social Media.

Usein tiedustellaan myös kuinka tietoisesti olen rakentanut omaa ammatillista verkkoprofiliiani ja missä kulkevat yksityisen ja yhteisen rajat. Brändäys on kiinnostava taiteenala, mutta itse uskon, että aktiivinen toiminta verkkoympäristöissä luo mahdollisuuden aidompaan kohtaamiseen ja läsnäoloon kuin rakennettu brändi. Parhaiden pakettien sisältö on käärettä kiinnostavampi.

  • Arjessani aina avoimena kulkee Facebook, jossa on päivityksiä arkisen elämän keskeltä, mutta myös kiinnostavia linkkejä ja vinkkejä. Facebook on talossani olohuone, johon on helppo mennä ja jakaa verkostolle kiinnostavia aiheita, mutta myös arjen asioita ja tavallisen elämän tuntemuksia. Facebookissa on myös toinen ulottuvuus, jolloin päivitän organisaation sivuja tai hankkeiden tapahtumia samanhenkisesti kuin bloggaan pitemmän kaavan mukaan yhteisillä kanavilla esim. Otavan Opiston Paja-sivustoa päivittäen, ning-ympäristöissämme tai hankkeiden blogeissa.
  • Työprofiilini, puhelinkoppini, on LinkedInissä. Sieltä löydän myös etäisemmät kontaktit sekä erilaiset ryhmät käydä keskustelua ammattiin liittyvistä aiheista.
  • Delicious on kirjasto, johon tallennan aiheet, joihin haluan palata, ja joita tarvitsen jatkossa. Delicious tallentaa myös yksityiset linkkini muistiin.
  • Twitter koostaa virtaa eri lähteistäni, mutta päivitän myös Otavan Opiston Twitter-virtaa
  • Friendfeedini on yksi tyyppiesimerkki aggregaatista, joka toimii kanaviani linkittävänä sovelluksena. Friendfeedin hyviä puolia on Deliciousista tulevat pidemmät kuvaukset sisällöstä kuin ne, jotka liikahtavat Twitteriin, jossa on merkkirajoite. Friendfeedissä on myös mainio tila kommentoinnille postauksen yhteydessä.
  • Qaiku on itselleni leimaantunut seminaarikeskustelun välineeksi. Seminaarikannussa on aina mukana tapahtumissa, vaikkei fyysisesti paikalle pääsisikään.
  • Opetuksessa keskeiset kanavat tiedon rakenteluun ovat verkostojen keskustelut, erilaiset tietoa koostavat kanavat ja visualisoinnissa Flickr, josta käytän paljon materiaalia, vaikka olen itse laiska kuvaamaan.
  • Omat esitykseni julkaisen SlideSharessa, jossa tosin voisi julkaista enemmän slidecast -tallenteita. Toisaalta Otavan Opisto julkaisee useat “kotitontin” esiintymisistä Viddlerissä videoina ja jakaa ne myös iTunesissa. Jos tilaisuus on ollut verkkokoulutus, lataan AC-tallenteet useimmiten koulutuksen omaan ryhmään, joko Verkkopedassa tai Mediapajassa, teemasta ja kohderyhmästä riippuen. Esityksistä puhuessa ei voi unohtaa Preziä, jonka online-desktop yhdistelmä toimii mainiosti ja työskentely on iloista.

Poiminta SlideSharesta:

SlideSharesta löytyy etukäteen myös esitykseni “Jaettu asiantuntijuus – oppimisen uusi avaruus” (tämä linkki lataa pdf:n)  OPH:n Virtuaalikoulutuksen päiville. Sanna Brauer (SlideShare) tai sannabrauer ovat hakusanoja, joilla toimintaani verkossa on helpoin jäljittää. Useimmat palvelut löytävät käyttäjät sosiaalisen median aikakaudella simppelisti etu- ja sukunimen avulla, ilman mutkikkaita käyttätunnuksia. Sisältöjen lukeminen tai jakaminen ei myöskään nykyisin vaadi aina kirjautumista kyseiseen palveluun, vasta kommentointi ja täydentäminen.

Yllämainittujen välineiden lisäksi sosiaalisen median pakissani on lukuisia työkaluja, jotka linkittyvät toisiinsa ja toimivat kukin eri tilanteissa hyvin. Oma lukunsa ovat sovellukset (mobiilit ja työpöytäratkaisut), joita käytä erilaisten ympäristöjen päivittämiseen sekä yhteisen tekemisen ympäristöt, kuten Googlen palvelut, wikit ja mind mapit verkossa – päivittäiset työkalut.

Jäljet hiekassa

Jäljet hiekassaDigitaaliset jalanjäljet ovat erilaiset eri tilanteissa. Toisista tekemisistä kirjautuu dokumentaatio näppärästi verkkoympäristöihin, toiset toimet sulautuvat osaksi päivittäistä virtaa. Virtuaaliset maailmat ja verkkotilat ovat myös yksi ulottuvuus tässä tallentavassa, tallentuvassa yhteisöllisessä toiminnassa, jota nettielämäksi kutsutaan. Miten voimakkaita jälkiä jää lähi- ja etäkontakteista – synkronisista ja asynkronisista kohtaamisista? Vaikka tuntuu, että kuluva vuosi on mennyt niin vilkkaasti, ettei julkaisutoiminta ole ollut aktiivista, kantavat verkostot tässäkin: yhteinen tekeminen ja -toiminta kiertyvät yhteiseen jakamiseen. Kaikkea ei tarvitse tehdä aina itse. Esimerkiksi ITK 2010 dokumentoitui mainiosti eri kanaville hashtagilla #itk10. Sometu-verkoston jäsenet taittoivat tapahtumasta koosteita niin blogeihin, mikroblogeihin kuin verkoston käyttämille kanavillekin. Ja kun virtoja alkaa merkkailemaan, näkyy siellä omakin jalanjälki nättinä painaumana hiekassa.

Julkaiseminen on muuttunut niin luontevaksi osaksi arjen toimia, ettei jakamista enää näe julkaisemisena. Jos löytää jotain kiinnostavaa, on kiitos ja kohteliaisuus jo jakaa hyvin koostettua tietoa eteenpäin. Tiedon lajittelu ja järjestäminen on ainoa mahdollisuus hallita tietovarantoja, -virtaa. Kuten Heikki Hallantie sanoo, toiminta verkossa rakentuu siihen, että “anna enemmän kuin otat, ja saat enemmän kuin annat”.

Kaikki virtaa verkossa. Itsestäni on erityisen herkullista seurata kuinka tieto tuotetaan verkossa, painetaan paperille ja pian se palaa jälleen digitaaliseen muotoon. Kuluneen vuoden aikana artikkeleitani on julkaistu niin SeOppi-lehdessä, Repliikissä (on kiva kirjoittaa välissä teatteriaiheistakin) kuin verkkolehdissäkin ja nyt voin linkittää jo täällä lähes kaikkiin. Vuoden vaihduttua julkaistaan artikkeli “Verkko saa kansalaisen äänen kuulumaan”, jota olen kirjoittanut verkossa yhdessä Ville Venäläisen kanssa. Kyseessä Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu“Silmät auki sosiaaliseen mediaan” – mielenkiintoista seurata kuinka kokoelma otetaan vastaan ja erityisesti sitä, millaista puhetta se saa aikaan verkossa – verkosta ja verkostoista.

Hiekkaa kaikkialla

Jännityksellä odotan miltä tuntuu lähteä rajallisen dokumentaation matkalle tammikuussa. Olen mukana ministeridelegaatiossa Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin tavoitteena avata uusia mahdollisuuksia suomalaisille koulutusviennin verkostoille (Future Learning Finland – koulutusviennin klusteri) sekä valmistella opetusministeri Henna Virkkusen vierailua maihin. Tämäkin tarina jaetaan verkossa kokemukseksi myös FuturE-hankkeen blogissa. Verkko auttaa näissäkin valmisteluissa: tutkittu on jo rokotukset, Alex Stubbin kokemukset Lähi-idästä , elegantit abayat sekä katsottu mallia pukeutumiseen mm. presidentti Halosen matkoilta. Verkostojen vinkkejä tarvitaan vielä monta ennenkuin matkakansio on paketissa!

Share