Keväällä tapahtuu kasvun ihmeitä

Ajatusten aihioista aivoja kasvattamaan

Viime ajat olen poiminut ajatuksia, ja kasvattanut edelleen työhuoneen sedimenttiarkistoja  julkaistuilla artikkeleilla, artikkeleiden pätkillä, satunnaisilla muistilapuilla ja lyhyillä drafteilla omista jutuistani. Pidän tutkijan työstä, jossa saan ja voin löytää uutta muiden ajatusten kautta. Välissä ihan asiayhteyteen kuulumattomat aiheet saavat oman pääkopan liikenteeseen.  

Tänään etsin tongue twistereitä tehdessäni pieniä pronunciation boostereita “aikani kuluksi” ja vastaani tuli artikkeli aivojen koosta.

Brain size

“That may be so, however, new scientific studies across several animal species, including humans, are challenging the notion that brain size alone is a measure of intelligence. Rather, scientists now argue, it is a brain’s underlying organization and molecular activity at its synapses (the communication junctions between neurons through which nerve impulses pass) that dictate intelligence.”

Tämä sai taas itseni pohtimaan verkostojen aktiivisuutta/ passiivisuutta – mitä muuta tarvitaan joukkovoiman lisäksi? On hyvin yksinkertaista perustaa ja ylläpitää yhteisöjä, mutta mitkä ovat ne välineet, joilla aktivoidaan x-määrää organismin jäsenistöä? Facebookin Friend Wheel on lähinnä hauskaa ajanvietettä, mutta kertoo myös kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, miten me ihmiset linkitymme tietoisesti ja tietämättämme toisiimme. Uskon, että jokaisen yhteisön taustalla on näitä rakenteita, joiden kausaalisuhteet ovat vieläpä ihan muuta kuin sitä pintaa , jonka yhteisössämme jaamme.  Odotan innolla Kari A. Hintikan artikkelia Sometun suhteista sekä analyysia osallistumista aktivoivista tekijöistä.

Jotenkin tuo ilmaus “molecular activity at its synapses“, jäi itselleni ajatusaihioksi – mikä on pienin aktivoitava yksikkö ja millaisen reaktion molekyylitason liikehdintä yhteisössä voi aiheuttaa? Miten kannustan ja aktivoin omaa yhteisöäni osallistumaan, aktivoinko avaamalla aihetta vai antamalla vapautta ja tilaa luovuudelle muotoutua juuri omanlaisekseen? Millainen syöte on paras missäkin yhteydessä?

Oma aktiivisuuteni lähtee useimmiten omasta uteliaisuudestani, oppimisen halustani, käytännön tarpeestani tai vain ilosta toimia yhdessä. Useat yhteisöt sisältävät eri toimintoja, jotka ruokkivat näitä kaikkia – mutta miten eväs saadaan maistumaan gourmeelta?

Viime aikoina olen törmännyt kieleen liittyviin ongelmiin enemmän kuin moniin vuosiin; ei riitä että puhutaan suomea tai englantia – tarjottavan informaation tulee olla myös tuttua. On aika haastavaa kääntää “tutuksi” asioita vastaanottajille, joille kaikki on uutta ja minun kieleni kai lähinnä kiinaa. En ole vielä keksinyt tähän mitään muuta ratkaisua kuin sinnikkään selittämisen konkretian kautta ja pyhän yksinkertaistamisen – uteliaisuutta tosin voi herättää ja ylläpitää visuaalisuuden kielellä, kielellä joka on kaikille yhteinen.

Näinhin sanoihin palaan taas kun rakkaani CSS selättää daamin taas hetkeksi – silläkin on tarkoitus, kuten kaikella elämässä!

Advertisements