Twitterissä viimein

Tweetdecin lumoissa

Pakko kommentoida tämän aamun oivalluksia nyt sitten tännekin, sillä viime päivinä on tullut monta kyselyä, että miksi käyttää Twitteriä?

Oma Twitterin käyttöni (tokihan se on uteliaisuudesta pitänyt tsekata jo aiemmin) on ollut olematonta, sillä se ei innostanut minua ei ensi- eikä toisella kosketuksella sosiaalisen viestinnän välineenä. Koin sen jotenkin aivan liian yksisuuntaiseksi ilman suoraa palautetta. Käyttöliittymältään Twitter oli myös yksinkertaisesti tylsä.

Koska kuitenkin innostun kaikenmaailman härpäkkeistä Tweetdeck avasi twitteröinnin itselleni. FB kylkiäinen ja pörinän seuraaminen tekivät hommasta kiinnostavampaa. Saman huomasivat myös muut toisaalla samaan aikaan.

Silti jokin vaivasi tähän asti, koska itse en pidä asetelmasta, jossa sisältöjä rakennetaan pelkästään yleisölle, sillä näen jakamisen ja kohtaamisen tärkeimpänä sosiaalisen median ominaisuutena. Itselleni oli jotenkin karua seurata kuinka käyttäjät innostuvat seuraajiensa määrästä ja saavat siitä kimmokkeen tekemiselleen…ja samalla tajusin, että itse käytän Twitteriä kutakuinkin kuten Deliciousta eli artikkeleiden ja ajatusten hilloamiseen ja sehän on siihen huono. Twitter innostukseni alkoi taas laantua.

Kesän marjat odottavat säilöntää, mutta maistuvat parhailta tuoreina

Tänä aamuna kuitenkin oivalsin, että olen viime viikolla lukenut oikeasti enemmän kiinnostavia linkkejä kuin pitkään aikaan – ja se on itselleni äärimmäisen hyvä syy pyöriä Twitterissä. Tämän vertaisverkoston suora suositus on tosiaan nopeampi tapa tarttua kiinnostavampiin aiheisiin kuin Delicious verkosto. Näin etenkin, jos Delin verkosto on suppea, kuten itselläni koska olen käyttänyt sovellusta lähinnä kirjastoni järjestämiseen ja arkistointiin eli hilloamiseen.  Tästä on seurannut myös se, että Delin suorat tagit saavat nyt erityisen “painoarvon”, ja sen sijaan Twitteristä luetaan ns. nopeaa asiaa kommentoiden ja jakaen löytöjä eteenpäin. Mutta toki, jos näen aiheella jatkoarvoa, päätyy se Delicous-nimiseen säilöntäpurnukkaan.

Ja jotta ääntämys kehittyy kesälomallakin koitahan sanoa viisi kertaa peräkkäin Twitter ja sitten “voi”. 🙂