Vahva ja vapaa?

Suuri Kansalaisvaikuttamisen Paja jyllää juuri Otavassa ja yksi live-delfoissa ihmetellyistä sanapareista oli vahva ja vapaa. Ajattelin viimein tämän innoittamana julkaista pätkän KAUAN roikkuneesta draftista. Olkaapa vapaat lukemaan!

Mitä on vapaus, mistä vapaus syntyy?

Vapaa mistä, vapaa mihin?

Pikaiset kommentit otsikkoon
Pikaiset kommentit otsikkoon
  • Vapaus on poliittinen ja filosofinen käsite, jonka sisällöstä ei useinkaan ole yksimielisyyttä.
  • Modernin eurooppalaisen ajattelun traditiossa vapauden käsite liitetään yksilönvapauteen ja ihmisen – yksilön, ihmisryhmän tai ihmiskunnan – itsemääräämisen ihanteeseen.
  • Valtiovallalla on oikeus rajoittaa yksilön vapautta silloin, kun tämä vahingoittaa toiminnallaan muita.

Vapaus, avoimuus ja suvaitsevaisuus

Jos vapautta on vaikea määrittää, vain harva rohkenee ruotimaan avoimuutta. Olla vapaa  – olla avoimesti sitä mitä on, sellainen kuin on? Tarkastella maailmaa avoimin silmin –  kuin lapsi, uteliaana ja luottaen, että elämä ja ihmisyys kantavat? Itselleni nämä kolme sanaa: vapaus, avoimuus ja suvaitsevaisuus, liittyvät kiinteästi toisiinsa. Voiko yksilö olla vapaa, jos yhteiskunta ei suvaitse hänen olla avoimesti itsensä? Mitä on suvaitsevaisuus, missä menevät suvaitsevaisuuden rajat?’

VAPAUS

Laki on yksi interkulttuurinen reunaehto, joka määrittää viestintäämme ympäröivään maailmaan ja yhteiskuntaan sekä rajaa toimintaamme yhteisöissä. Vapaus viestinnässä, sananvapaus, vapaus kommentoida…sallia ja suvaita kritiikkiä yhteiskuntaa, yhteisöä ja yksilöä koskien – mahdollisuuksia oppia ja kasvaa ymmärtämään ympäröivää maailmaa ja omaa itseään. Avoimuus ja vapaus pakottaa, kannustaa ja innostaa dialogiin – nostattaa pärskeitä, mutta kuljettaa meitä kaikkia eteenpäin, yksilöä, yhteisöjä ja yhteiskuntaa.

Katso peiliin ja katso, näet ihmisen

John Stuart Millin (1806-1873) mukaan yksilöllä pitää olla vapaus tehdä mitä haluaa, kunhan hän ei rajoita toisten vastaavaa vapautta.  Suvaitsevaisuudella käsitän myös sen, että ollakseen aidosti suvaitsevainen on suvaittava suvaitsemattomuutta. Jokaisella on syynsä,  perusteensa ja oikeus näkökulmaansa. En ollut törmännyt tähän määritelmään aiemmin julkisuudessa, ja siksi se pistikin silmääni Eero Iloniemen kirjoituksessa monikulttuurisuudesta (Nykypäivä 15.5.2009)  – “jos aidosti uskomme, että elämäntavat, uskomukset ja kulttuurit ovat arvoiltaan vain toistensa peilikuvia ja samanarvoisia, miksi kantaisimme huolta maahanmuuttajien sopeutumisesta?” Iloniemen mukaan perinteisen monikulttuurisuus ihanteen lähtökohdat ovat älyllisesti epärehelliset. “Me olemme tottuneet kritisoimaan omat instituutiomme merkityksettömiksi, mutta emme tunne muiden Eurooppaan muuttaneiden kulttuurien instituutioita kyllin hyvin, jotta ymmärtäisimme niiden vaikutuksen yhteisöihin”. Hyväksymme “yhteiskunnallisen taiteen”, kritiikin omissa instituutioissamme, mutta toteutamme sananvapautta hyvin varovaisesti varoen “vastuutonta ärsyttämistä”. Iloniemi kääntää todellisuuden ja suvaitsevaisuuden summan vastuunpakoiluksi – suvaitsemmeko muilta sellaista mitä emme itsellemme salli? Ylenpalttinen suvaitsevaisuus voikin kääntyä koko yhteiskuntaamme vastaan, sillä miten voi sopeutua johonkin, jota ei ole määritelty  – millaisella taustalla, kielitaidolla ja henkisellä/fyysisellä jaksamisella varustettu henkilö jaksaa kaivaa tästä suvaitsevaisuuden suosta ne keskeiset arvot, joilla tässä yhteiskunnassa pärjätään? Yhteiskunnan kehittymisen kannalta on olennaista myös nostaa niitä pärskeitä, sillä kuinka voimme kasvaa ja kasvattaa kriittiseen kansalaisuuteen, jos arvot hukkuvat ymmärrykseen eikä niitä koskaan haasteta, tarkastella avoimena yhteiskunnan, yhteisöjen ja yksilön kehityksen muutokselle?

Miksi voimme tulla?

Venäläisen Ville kirjoitti blogissaan avoimuudesta ja fundamentalismista. Vaikka asioiden läpilyöntiin tarvitaankin tietynlaista fundamentalismia edelläkävijöiltä (Helge V. Keitel epäili sitä jopa narsismin oireeksi), on vaarallista kiinnittää asioita ja ilmiöitä tiukkoihin raameihin. Pidin Villen tavasta määritellä avoimuutta näin:

Itse näen avoimuuden keskeisesti omana kykynä kuunnella toisia ja jakaa omaansa muille. Molemmat ovat taitoja, jotka opitaan ja niissä voi aina oppia paremmaksi. Siksi avoimuuden käsitteeseen pitää liittää myös oppiminen – meidän pitää pystyä näkemään toisissamme ja itsessämme se miksi voimme tulla, eikä vain arvioida itseämme nykytilan kautta. Eli ehkä avoimuus onkin pohjimmiltaan mielentila johon pyrkiä.

1700-luvun valistusfilosofit esittivät, että ihmisen tavoite on vapautua käyttämällä järkeään, hallitsemalla luontoa ja taikauskoisia taipumuksiaan sekä järjestämällä yhteiskunta rationaalisesti keskinäisin sopimuksin. Rationaalisuudesta siirryttiin romanttiikkaan, jossa itseilmaisu oli keskeinen määrite vapaudelle – jotenkin romanttisia siis myös tämän päivän sosiaaliset verkostot, joissa sananvapaus, vapaus kommentoida ja julkistaa myös itseilmauksiaan monissa eri formaateissa- eri kanavilla – on merkittävää, sallittua ja suotavaa. Tell the world who you are – bloggaa, mikrobloggaa, päivitä statuksesi, jokainen on vapaa ilmaisemaan itseään. Eikä se edellytä edes kovin kummoista teknistä osaamista tai laitteistoja, jokainen voi. Mutta opittavaa on paljon.

Viihde verottaa suuren osan ajastamme tänä päivänä ja “itseilmauksista” suurin on viihdettä – itselle ja muille – mutta mahdollisuudet vaikuttaa, oppia ja kasvaa ovat olemassa. Itsekritiikki syntyy myös ymmärryksestä, mitä teen, missä ja kenelle?  Väline on saatavilla,  mutta valta vain harvoilla. Tarvitaan ohjausta, opastusta ja oppia – mutta kuinka pidämme ohjatessamme kiinni avoimuudesta ja vapaudesta – yksilön perustavasta oikeudesta ilmaista mielipiteensä, tuoda esiin luovuutensa ja kannustaa siihen vielä samalla? Miten säilytämme tasa-arvon verkossa, kun käytännössä toisilla on suuremmat vapaudet kuin toisilla? Mitkä ovat tietoyhteiskunnan rajat ja raamit? Mitkä vaikutukset verkossa tapahtuvalla liikehdinnällä on todellisuuteen – yhteiskunnan, yhteisöjen ja yksilön kehitykseen?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s