Valintojen perusteleminen – mistä oikeutus teoille?

Koti, uskonto ja isänmaa

Jokainen ihminen, alistettukin etsii oman tapansa purkaa pahan olonsa. ja oikeutusta sen radikaaleille ilmauksille. Ihmiskunta on kautta historiansa perustellut hanakasti tekemisiään. Oikeutusta on haettu erilaisista uskonnollisista teeseistä, tieteestä, taiteesta ja taloudesta. Kuta suurempi kriisi, joukkotuho, riisto tai katastrofi on kyseessä, sitä ”vankemmat” perustelut tuhoon, uhoon ja ihmisyyden yli menevään toimintaan. Itseäni kiinnostaa yksilön itselleen myöntämä oikeutus  ja yhteisöllisesti rakennettuun perusteluun sitoutuminen yksilön näkökulmasta.

Saksassa asuin 1400-luvulla rakennetussa linnassa, jossa edelleen loistivat keskiaikaiset taideaarteet – jotka muista lähikartanoista oli takavarikoitu ”yhteiseksi hyväksi”.  En koskaan uskaltanut avata suutani kysyäkseni, miksi ja miten kaikki on säilynyt, kun Buchenwaldiin ei kuitenkaan ollut pitkä matka. Sen perusteella mitä sotahistoriasta puhuimme, ei perhe ollut missään vaiheessa ollut natsi-myönteinen, mutta jollain tapaa koti oli turvattu? Ja enemmistöhän silloin kantoi hakaristiä:  yhteisöllinen oikeutus tuhoon, johon yksilö liittyi uskomattoman vallankäytön edessä suojatakseen perheensä ja omaisuutensa? Toisaalta kyseinen perhe oli myös koko DDR:n olemassaolon ajan avustanut rajan ylittäneitä pakolaisia, heittänyt öisin muurin yli ruokaa ja vaatteita ja kuljettanut viestejä – ja minulle heräsi väistämättä kysymys, miksi? Silkkaa humaaniuttaan vai hyvittääkseen lähihistorian tapahtumia? 

Uskon, että ihminen pyrkii turvaamaan jatkuvuuden elämälle automaatiolla kaikissa tilanteissa – kaikki muu voidaan vaarantaa tai uhrata, mutta jälkeläiset säästetään keinolla millä hyvänsä. Ja se oikeuttaa moneen asiaan, ja jota ”pakkoa” on helppo käyttää väärin. Vaikka olen harrastanut sotahistoriaa vuosikausia, jään edelleen usein miettimään mitä mielessä liikkui, siinä tilanteessa, missä ihmisyyden raja ylittyy ja toisen tappamisesta tulee oikeutettua? Arvostan suuresti sotiemme veteraanien uhrauksia, mutta ihmettelen niitä voimavaroja, joita kriisitilanteet vapauttavat ihan tavallisissa ihmisissä – sillä niin, jokaisen miehen oli poltettava oma kotinsa, ja tuhottava paljon muuta –  myös ihmisen, lähellä olevan, muttei lähimmäisen elämä. Eikä sille ei ole oikeutusta ihmisyydessä vaan vallan, valtasuhteiden ja politiikan kentällä, joka konkretisoidaan yksilön tahtoon turvata kalleimmat: koti, uskonto ja isänmaa.

 Oikeutus tiedosta?

Asioiden oikeutus syntyy edelleen tänä päivänä laista, julkisuudesta, yhteisön ilmaisemasta julkisesta ja hiljaisesta hyväksynnästä. Edelleen talous, tiede ja uskonnot puoltavat erilaisia tekoja ja tekemättä jättämisiä. Näkökulmissa ja perusteluissa on vain enemmän diversiteettiä kuin ennen – tietoa eri variaatioina on käsillä enemmän kuin pystymme ottamaan vastaan. Ja jokainen löytää jostain maailmasta toisen, joka on samaa mieltä, ja se vasta onkin helppo tapa myöntää oikeutus itselleen ja teoilleen. Pedofiiliverkostot, massamurhaajat, uskonnolliset ääriliikkeet…. lista on loputon.

Elettäessä tietovirrassa täytyy tiedosta tai vertaistoiminnasta haettavaan oikeutukseen jälleen liittää kysymys tiedon luonteesta, luotettavuudesta ja oikeudenmukaisuudesta? Riittääkö totuudeksi se, että löytyy riittävän monta jotka ovat samaa mieltä asian oikeellisuudesta? Jos unennäkö voi olla tieteenteoriassa koherenttia, onko se myös oikeutus? Onko tunnistetusti harhainen oikeutus, jopa luotettavampi kuin yleisesti ja yhteisesti hyväksytty, koska sitä tarkastellaan sentään joka kerta kriittisesti? 

Muuttuuko ihminen?

 Maailma muuttuu nopeasti, mutta muuttuuko ihminen? Koko ihmiskunnan kehitys perustuu kykyyn oppia ja soveltaa oppimaansa. Oppimisen tueksi, elämän ohjeiksi löytyy erilaisia näkökulmia: laeista ajatelmiin, jotka määrittävät ihmisen vapautta toimia yhteiskunnassa ja ymmärtää itseään osana yhteisöä. Yhteisöllisyyden kokemus taas syntyy asioista ja ajatuksista, jotka koetaan yhdessä merkitykselliseksi – ja yhteisöä tarvitaan, sillä toiminnan peilaaminen ja perusteleminen vertaisten kautta asettaa aiheen aina hetkiksi kyseenalaiseksi, valikoi ja vie sitä eteenpäin.

 Klassiset filosofit lienevät syystä klassisia – osuva ajatus ihmisyydestä kantaa läpi vuosituhansien. Näitä valikoituja ajatuksia on kerätty niin uskonnollisiin kuin tieteellisiinkin kirjoituksiin. Taiteet heijastavat niitä aikaan ja paikkaa kiinnittyvinä kuvina ja värittävät ytimen ympärille yhteen ajankuvaan liitetyn sovelluksen ideasta.

Vertaistuki ja voimaantuminen

Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys on:

  1. Fysiologiset tarpeet
  2. Turvallisuuden tarpeet
  3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
  4. Arvonannon tarpeet
  5. Itsensä toteuttamisen tarpeet

Keho ja mieli ovat yhtä. Jotta ihminen voi vaikuttaa asioihin yksityistä laajemmalla tasolla, on hänellä oltava siihen riittävät fyysiset ja psyykkiset edellytykset (ks esim. Maslow), motivaatio ja yhteisön kautta rakentuva oikeutus teoilleen.  Äärimmäisen hyvä esimerkki tästä ovat mm. maahanmuuttajat, joiden on pystyttävä rakentamaan elämän perusedellytykset vieraassa kulttuurissa ja vieraalla kielellä tyhjästä, ilman vanhoja tukiverkostoja, ilman omaa perhettään. Vasta elämänhallinnan myötä avautuu mahdollisuus osallistua kansalaistoimintaan, ja edistää oman kulttuurin ja oman yhteisön sopeutumista vieraaseen ympäristöön ja avata kyky oppia uudesta tavasta elää, sovittaen se yksilön henkilökohtaiseen maailmankatsomukseen ja –kokemukseen.

Vertaistuki ja voimaantuminen ovat termejä, joita määritellään varovaisesti suomalaisessa kulttuurissa, jossa jokainen pyrkii lähtökohtaisesti huolehtimaan itsekseen omat asiansa. Yhteisöissä on kuitenkin arkielämän voimaa, joka konkretisoituu yksinkertaiseen tiedon jakamiseen, iloon toisen onnistumisista ja myötäelämiseen surussa. Olen ollut mukana allergisten lasten vanhempien vertaistoiminnassa ja toimintaan vertaistukena osallistumisen edellytys on, että on itse saanut hallintaan kriisitilanteen, joka perhettä kohtaa lapsen sairastuessa vakavasti. Sitä ennen ei ole voimia jakaa kokemaansa ja auttaa muita. 

Itsekin olin aina ajatellut voimaantumisen tarkoittavan jotain positiivista, joten Venäläisen Villen avaus negatiivisesta voimaantumisesta oli aika herättelevä. Liittyykö se vain valtaan, vai onko kyse enemmän omiensa puolustamisesta, yhteisöllisyydestä, oikeutuksesta? Raiskaajien vertaistoimintaa? Kuulostaa sairaalta. Mutta palatakseni joukkojen valtaan ja natsi-Saksaan, jos kaikilla kylän 100 miehellä on hakaristi – millä suojelen perhettäni muuten? Kuinka kukaan ei voi tunnustaa olevansa toista mieltä, kun keneenkään ei voi luottaa? Ja tämä kaikki alle ihmisen eliniän – mitä opittiin, miten voi unohtaa, millä tiedon ja oppimisen tasolla sitä estetään toistumasta?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s